Sekaviljelyllä kestävyyttä luomuun (VI)

Tänä vuonna sadonkorjuupäiväksi osoittautui 06.09.2023. Kitupellava oli tuuleentunut, jo vajaan noin viikon aiemmin. Huolenaiheena oli poksahtaako kitupellavan siemenet ulos liduista ennen aikojaan. Tätä huolta ei vähentänyt sateet, jotka edesauttavat litujen aukeamista. Kitupellavan siemenet pysyivät kuitenkin liduissa sadonkorjuuseen asti. Itse sadonkorjuu kauran näkökulmasta olisi voinut olla vielä muutaman päivän myöhemmin, sillä muutamia vihreitä tähkiä vielä löytyi. Herneet alkoivat olla valmiina, mutta sateet altistivat myös herneiden putoamista. 

Lopputulos oli kohtalaisen hyvä, sillä kitupellavan siemenet ja herneet olivat vielä liduissa ja paloissaan. Tämä osoittaa seoskasvustoiden haasteita, etenkin kitupellavan suhteen. Toisaalta myös niiden toimivuudesta sillä niin, kuin edellisvuonakin myös tänä vuonna sato saatiin korjattua onnistuneesti.  

Kuva 1. Kenttäkokeisiin suunniteltua puimuria säädetään seosviljelmille sopiviin asetuksiin. (06.09.2023)



Kuva 2. Seosviljelmät alkoivat elokuun alussa näyttämään hyvinkin tiiviskasvuisilta ja pinta-alatehokkailta. (10.08.2023)




Kuva 3. Mineraalityppiuutoksia otetaan pitkin kesää maanäytteistä. Tässä kuvassa typpi on liuotettu suolanesteeseen ja menee vielä suodattimen läpi irtolian poistamiseksi. (02.09.2023)




 Kuva 4. Kukintojen aikana kerätyllä viimeisellä hyönteiskeruu kerralla, sammakko oli pudonnut hyönteispurkkiin. (10.08.2023)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekaviljelyllä kestävyyttä luomuun 2022

Sekaviljelyllä kestävyyttä luomuun (III)

Sekaviljelyllä kestävyyttä luomuun (IV) 2023